Noin kuukausi on reissua jäljellä. Lennot takaisin pohjolaan on ostettu ja viimeiset matkailut varailtu. Vielä pitäisi muutama koulutyö setviä ja yhdet festivaalit sekoilla.
Kuvia on taas tarjolla. Ja perinteiseen tapaan uusimmat ensin ja vanhemmat sitten.
Ensimmäisenä on kuvia tarjolla sunnuntain krapula kävelyltä jonka suuntana oli American Car Show. Hyvin lähti krapula 20 C° lämmössä katsellessa autoja.
Talo jota täällä on kutsunut kodikseen sunnuntai iltapäivän auringossa. Ikävä tulee.
Tämä ääni + haju + lämpö ei helpottanut oloa. Hienoa tosin oli sekin.
Pystyisikö tällaisella autolla hoitamaan kaikki päivittäiset autoilu tarpeensa? Voisin nimittäin harkita kokeilemista.
Mattamusta viehättää.
Kruunu.
Sedällä on kiva mopo ja nahkaliivi.
Suurin osa autoista selvästi näyttää joltain. Tämä näyttää sammakolta.
Tämä näyttää robotilta.
Viime viikon aikana sain nauttia vieraista kun Isoveli kävi seurueineen poikkeamassa. Mitään nähtävää täällähän ei oikeastaan ole mutta tulipahan taas kierreltyä.
Bregenzin oopperafestivaalin lavasteet rupeavat olemaan jotakuinkin kasassa. Sääli että ei kerkeä menemään katsomaan.
Lapsen pitää saada leikkiä.
Moottoripaatti.
Kapeita katuja Feldkirchenissä.
Luvassa oli myös uuden maan kuittaaminen listalta pois. Oi Liechtenstein, paikka missä ei ole mitään. Paitsi postimerkkejä.
Just. Liechtensteinissa.
Iso koira Liechtensteinissa.
Meikän jalat Liechtensteinissa.
Liechtenstein, tai ainakin noin 60% siitä.
Jonkun muun jalat Liechtensteinissa.
Eläkeläisturisteja Liechtensteinissa.
Paikallinen sanomalehti Liechtensteinissa.
Hallitsijan linna Liechtensteinissa.
Luvassa oli myös kierros paikallisella vuorella. Puolessa välissä oli kahvila missä nautittiin radlerit ja pretzelit. Miksei Suomessa ole kansallispuistossa kahvilaa puolessa välissä?
Lehmät joista lähti helvetillinen melu. Kuullosti lähinnä siltä että käynnissä olisi kolmet etnisen musiikin festivaalit päälleikkäin. Hulluksi tulisi.
Keskimaassa satoi vettä.
Mutta ei onneksi kauaa.
Polku ylös oli ihan kohtalaisen kivinen. Ja alaspäin ihan kohtalaisen mutainen.
Lehmiä oli pirusti.
Komiata.
Paikallinen huuhaataiteen yhdistys oli tuonut vuorelle tämmöiset hienot timantit joiden läpi pystyi tsiikaamaan. Taidetta nääs.
Dornbirn kaikessa hiljaisuudessaan.
Ennen velipojan vierailua tärähdettiin Zürichiin. Maailman 6. kallein kaupunki oli kyllä ihan tittelinsä arvoinen. Reissun hintavin olutkin tuli hörpittyä, Killkennyä hanasta 8 €. Tuli kotimaat mieleen.
Kakkua. Paikalliset tykkäävät kakusta. Minäkin tykkään kakusta.
Majapaikasta käveltiin idyllisen Zürichiläisen maiseman lävitse.
Valurauta hinkit.
Medianomit onnistuvat kyllä olemaan pilaamassa ihmisten päiviä ihan ympäri maailman.
Suomalainen ja Meksikolainen Sveitsissä.
Ja itse Zürich.
Setä halusi jututtaa kovasti Meksikaania. Taisi jopa laulun ja huuliharppu esityksenkin kovimissa kiimoissaan vetäistä.
Zürichissä käyvät puutkin sähköllä.
Pikku kirkko, Iso kirkko.
Paikallinen ylpeyden aihe, euroopan suurin kellotaulu. Yksi minuutti on 45 cm.
On se hieno.
Ja kuvatkin piti ottaa.
Harvinaisen viehättä kaupunki, tosin kaiken kalleus vie vähän makua kyllä koko hommasta.
Nättiä.
Paikalliset osaavat kyllä tyylillä liikkumisen taidon. En ole missään muualla nähnyt näin paljon vanhooja skoottereita kuin täällä.
Innostuneet matkalaiset.
Zürich yöllä.
Lisää paikallisia nähtävyyksiä. Maailmanpyörä.
Komeeta.
Joutsen, eläinmaailman ahnein kusipää. Rantojen sinivalkoinen mulkku. Vai onko se täällä sitten punavalkoinen mulkku?
Sinne jäi Zürich. Sveitsiin.
