Kiirettä pitää. Ja uusia kokemuksia.

Kiirettä on pitänyt.
Alla on muutama puhelimesta löytynyt random otos joita on tullut lätkittyä pitkin viikkoja. Kaikkea mielenkiintoistahan täältä löytyy, jaksaisi vain kuvailla kaiken mitä vastaan tulee.

Hieno tapa etsiä sulhoa baari illan jälkeen. Näitä oli U-bahn asemalla lätkitty lähes joka tolppaan.

Huumorimies ilmaisjakelulehden kannessa. Äijällä rillir väärinpäin. Tämähän on jo tehty.

Ensimmäiset nahkahousut bongattu. Ulkona pakkasta ja jätkällä vimosen päälle byysat. Untuvatakista huolimatta veikkaan että on vähän kylmät.

Viime viikon alussa suunnaksi muodostui Itävalta ja Venet niminen kaupunki. Sain mahdollisuudeksi osallistua ensi kauden lautojen testaukseen tulevaa product guidea varten. Reissu Itävaltaan ja lumilautailua tiedossa. Ei käynyt mielessäkään kieltäytyä.
Kamera ei sattunut kiireen takia olemaan ikinä hollilla joten jatkettiin iPhone linjalla. Itävalta oli kaikin puolin miellyttävä paikka, odottelen innolla että pääsen kuluttamaan aikaani sinne 5 kuukauden verran parin viikon kulttua.

Garmischin hippileipomossa oli törrrkeet opasteet.

Reijosen muorin pojan ensimmäiset vuoret. Niin noin niinkuin livenä nähtynä. Muita kanssa matkustajia vähän ihmetytti se fakta että en ollut kyseisiä nähtävyyksiä ennen nähnyt. Ihan kivoja.

Homman nimihän oli Shops First Try -niminen "Testivaali". Paikalla oli paljon ensi kauden lumilauta härpäkkeitä ja niitä sitten testailtiin. Kuvia on vähän nihkeästi täältä koska tahti oli suht kova.

Seuraavaksi suuntana oli Livigno, missä oli tarkoitus kuvata paria kovaa suomalaista laskijaa. Livigno on veroparatiisi, eli suomeksi jotkut asiat ovat halvempia kuin muualla. Lähinnä siis viina ja elektroniikka. Muuten Livigno ei ole mikään kauhean vierailemisen arvoinen mesta. Kaupungista on helkutin vaikea löytää muuta syömistä kuin pizzaa, kaikki on vähän römppäistä ja turisteja todella paljon. Kiva oli tämäkin paikka nähdä, mutta tuskin suuntaisin tuonne lomalle.

Kuva hotellihuoneen paskahuussin ikkunasta. Maisemat oli ihan ok.

Mottolino snow park. Täällä kuvattiin.

Kun oikein tarkkaan katsoo näkee keskellä kuvaa kärpäsenpaskan kokoisen laskijan. Oli kyllä hieno seurata kun ammattimiehet painaa hommia.

Aurinkokin paistoi.

Iltasella sain seurata kuinka läimitään potretteja. Jännää...

Maailman hienoin paikka!

Sunnuntait on täällä mukavan leppoisia päiviä. Melkein kaikki kaupat on kiinni, mutta silti jengiä on liikkeellä suht paljon. Museot ynnä muut härvelit kerää paljon kävijöitä. Joten miksi minä olisin Jürgenia huonompi?

Tänä sunnuntaina otin suunnaksi Deutsches Museumin. Omalla saarellaan tönöttävä, järkyttävän kokoinen talo täynnä erinäköisiä teknisiä härpättimiä. Wikipedia osasi kertoa että kyseessä on maailman suurin tieteen ja teknologian museo.

Sää oli mitä mahtavin joten jengiä oli liikenteessä ihan mukavasti. Koska kuvia on kivempi katsella kuin tavata säälittäviä sanoituksiani niin olkaa hyvä, sunnuntaini kuvina.

Aurajoki?

Kaiken näköistä härpäkettä sinne oli saatu sovitettua.

Sisältä löytyi mm. kokonainen sukellusvene. Tähän väliin voit kuunnella tämän.

Suomalaistakin väriä mahtui mukaan. Vaikka vain pienoismallin muodossa. Mutta missä on kaikki pikkuruiset opiskelijat oksentamassa kaiteen yli?

Erinäköisiä lentoröpöttimiä oli hehtaari hallissa vinot pinot.

Kivasti oli saksalaiset kalat hitsattu jämpteihin riveihin samaan metallitankoon.

Katolta näkyi kivasti Münchenia. Jälkiä talvesta on turha kuvasta etsiä. 10 astetta lämmintä sekä keväinen auringonpaiste. Te onnekkaat Suomessa saatte vielä nauttia talvesta.

Yläkerran avaruusteknologia näyttely oli otollisinta valokuvattavaa. "Leijuvaa" astronauttia oli siisti kuvata.

Näihän ne alkuperäisetkin kuvat otettiin.

Kotka on liimattu kasaan revellillä.

Tuhdit pillerit näillä sakemanneilla. Toisaalta voisin tuollaisia jakkaroita ottaa kyllä itellekkin kämppään.

Ensimmäiset ihmettelyt

Viikot menee toimistolla ihmetellessä joten turistihässäköinnit jää aina viikonlopuille. Mitään ihmeellistä ei tässä ole vielä tullut puuhattua. Lähinnä kaupungin haltuun ottamista. Alla löytyy fiiliksiä ja kuvia siitä mitä on tullut koettua.

Kämpän pihalta löytyy kätevä DHL:n teleportti. Ei muutakuin rahat reikään, ovi auki ja hetkessä olet jossain muualla. Helpottaa kummasti tuota liikkumista täällä.

Betoninen pingispöytä. Kestää vähän kovemmatkin rystylyönnit. Myös verkko on tehty kivasti tuollaisesta ruostumattomasta teräksestä. Hyvin saksalaista.

Käväisin keskustassa ihmettelemässä meininkejä. Ilmeisesti kuuluisien joulumarkkinoiden rääppijäiset oli kyseessä. Pirusti ainakin oli jengiä vetämässä makkaraa ja bisseä. Asioita jotka saksalaiset osaavat tehdä todella hyvin.

Väkeä oli kuin no, markkinoilla. Kiinnittäkää huomiota keskellä kuvaa olevan miehen hyvin eteenpäin vievään kävely tyyliin.

Lounas, Münchener Bratwurstia sämpylässä. 1,60 €. Ja aivan perkuleen hyvää.

Kaikkia hienoja rakennuksia ja muita härveleitähän täällä on runsaasti. Eräskin talo (josta ei nyt valitettavasti ole kuvaa) osoittautui uimahalliksi vaikka luulin sitä ensin kirjastoksi tai muuksi hienoksi taloksi. Lisäksi työmatkani varrella on huikea patsas jonka nimesin "pilkotuksi hopeiseksi dildoksi", siitäkin kuvia ehkä myöhemmin.

Koska saksalaiset tunnetusti tykkäävät tekniikasta, on tämäkin "patsas" luultavasti omistettu o-tiivisteen keksijälle. Tuskin kuitenkaan.

Ilmeisesti kaupungintalo. Komia.

Tällaisiahan täällä on joka nurkalla. En edes tiedä mikä tämä on.

Saksan sydämessä

Saapuminen Müncheniin tapahtui 4.1.2011 Blue1:nin ystävällisellä avustuksella. Suora lento Helsinki-Vantaalta Müncheniin meni pirun nopeasti.
Münchenissa vastassa oli leuto, melkein keväinen ilma. Onneksi pakkasin kassin täyteen pitkiä kalsareita ja muuta lämmintä vaatetta.

Münchenin lentokenttä. Taivaalta ei sada mitään, shuttlen ikkuna vain oli paskainen.

Pienen arpomisen ja ilmaisen wifin hyödyntämisen jälkeen poistuin lentokentältä junalla Münchenin päärautatieasemalla josta päätin reippaana poikana kävellä tulevalle asunnolleni 3,5 km päähän. Sinänsä homma eikä mikään, mutta kun tavaraa on noin 50 kg (18 kg rinkka, 13 kg lautabägi ja 10 kg kamerareppu) tuli reissusta yllättävän hikinen.

Netistä bongaamani asuntoilmoituksen perusteella tiedossa oli että tulen asumaan seuraavat 6 viikkoa viiden hengen solussa 14 neliön kalustetussa huoneessa. Perille päästyäni minua odotti tämä:

Saksalaisella tehokkuudella tähänkin taloon on ahdettu laskujeni mukaan n. 280 kämppää.
Mitäs siihen sanot häkkikana?

Tässä on askeettinen, mutta siisti huoneeni. Sänky, pöytä, hylly jne.

Talo on siisti, hiljainen ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Lisäksi vuokraan kuuluva netti sekä alakerrasta löytyvä pesutupa tekevät oleskelusta hyvinkin helppoa.

Pari asiaa tässä talossa ihmetyttää. Pihalla oleva teleportti (?), taloa ympäröivä 2 metriä korkea betoniaita jonka päällä on piikkilanka sekä pihalla löytyvä betoninen pingispöytä (Mikähän näitä saksalaisia oikein betonissa viehättää?). Yritän tässä tulevien päivien aikana räpsiä kuvia näistä nähtävyyksistä.

PS. Ja mikä helkutti näitä saksalaisia lukkoja vaivaa? Edelleenkin on täysi mysteeri millä logiikalla huoneeni oven lukko toimii.

Kuka, mitä, minne?

Tämä blogi tulee sisältämään allekirjoittaneen kokemuksia ja huomioita 6 kuukauden seikkailulta pitkin eurooppaa. Alla on tiukasti muotoiltuna mitä on homman nimi.

Minne?
- Ensin 6 viikkoa työharjoittelua Münchenissa Onboard Snowboarding nimisessä lumilautailulehdessä. 6 viikon jälkeen siirryn Dornbirniin, Fachhochschule Vorarlberg nimiseen opinahjoon suorittamaan 5 kuukautta vaihto-opiskelua.

Mitä aiot tehdä?
- Nähdä eurooppaa (myös muitakin mestoja kuin edellä mainitut), lumilautailla, opiskella (prkl, pakko se on jollain ne opintotuet tienata), juhlia ja nauttia elämästä. Lisäksi pääsen kurkistamaan arkea lumilautalehden tekemisessä.

Miksi?
- Opiskelujen takia. No okei on siinä vähän muutakin, mutta pääasiassa kasvattaan kokemuksia ja tietotaitoa valitsemallani alalla.