Saksan sydämessä

Saapuminen Müncheniin tapahtui 4.1.2011 Blue1:nin ystävällisellä avustuksella. Suora lento Helsinki-Vantaalta Müncheniin meni pirun nopeasti.
Münchenissa vastassa oli leuto, melkein keväinen ilma. Onneksi pakkasin kassin täyteen pitkiä kalsareita ja muuta lämmintä vaatetta.

Münchenin lentokenttä. Taivaalta ei sada mitään, shuttlen ikkuna vain oli paskainen.

Pienen arpomisen ja ilmaisen wifin hyödyntämisen jälkeen poistuin lentokentältä junalla Münchenin päärautatieasemalla josta päätin reippaana poikana kävellä tulevalle asunnolleni 3,5 km päähän. Sinänsä homma eikä mikään, mutta kun tavaraa on noin 50 kg (18 kg rinkka, 13 kg lautabägi ja 10 kg kamerareppu) tuli reissusta yllättävän hikinen.

Netistä bongaamani asuntoilmoituksen perusteella tiedossa oli että tulen asumaan seuraavat 6 viikkoa viiden hengen solussa 14 neliön kalustetussa huoneessa. Perille päästyäni minua odotti tämä:

Saksalaisella tehokkuudella tähänkin taloon on ahdettu laskujeni mukaan n. 280 kämppää.
Mitäs siihen sanot häkkikana?

Tässä on askeettinen, mutta siisti huoneeni. Sänky, pöytä, hylly jne.

Talo on siisti, hiljainen ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Lisäksi vuokraan kuuluva netti sekä alakerrasta löytyvä pesutupa tekevät oleskelusta hyvinkin helppoa.

Pari asiaa tässä talossa ihmetyttää. Pihalla oleva teleportti (?), taloa ympäröivä 2 metriä korkea betoniaita jonka päällä on piikkilanka sekä pihalla löytyvä betoninen pingispöytä (Mikähän näitä saksalaisia oikein betonissa viehättää?). Yritän tässä tulevien päivien aikana räpsiä kuvia näistä nähtävyyksistä.

PS. Ja mikä helkutti näitä saksalaisia lukkoja vaivaa? Edelleenkin on täysi mysteeri millä logiikalla huoneeni oven lukko toimii.